Millainen yritys, sellaista vastuullisuusviestintää – näkemyksiä PK- ja perheyrityksistä

https://cocomms.com/2021/06/08/nakemyksia-pk-ja-perheyrityksista/

Lahti on viettänyt jo ensimmäisen vuosikolmanneksensa EU:n ympäristöpääkaupunkina. Lähdin tutkimaan, miten lahtelaiset yritykset ajattelevat ja viestivät vastuullisuudestaan. Näin syntyi graduni.

Haastateltuani 14 johtohenkilöä erikokoisista yrityksistä oli selvää, että kyseessä on ajankohtainen aihe. Kantava ajatus kuului, että vastuullisuus on strategisen viestinnän tavoin siirtynyt ”nice to have” -osastolta tekemisen ytimeen. Jos yritys ei osaa kertoa vastuullisuudestaan, joutuu ”luuserimonttuun”, kuten eräs haastateltavista kuvasi.

Vastuullisuusviestinnän tutkimuksessa keskiössä ovat listautuneet yhtiöt ja vastuullisuusraportit. Kuitenkin vuonna 2016 Suomen yrityskentästä yli 90 % oli pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Päijät-Hämeen alueella yli puolet yrityksistä on perhetaustaisia.

Perheyrityksen vahvuus on arvojen säilyvyys sukupolvien yli. Kun yritykseen siirtyvä seuraava sukupolvi on aiempaa valveutuneempi, vastuullisuuden tuulet kulkeutuvat yritysten toiminnan ytimeen. Haastateltavista osa kuvasikin, kuinka nuoret perheenjäsenet ovat vaatineet vastuullisuutta myös operatiiviseen toimintaan. Vastuullisuuden vaatimus ulottuu myös perheen ulkopuolelle: nuoret työnhakijat kiinnittävät huomiota enenevissä määrin siihen, mitä yritys oikeasti tekee.

Perheyritykset ovat organisaatioina jo alun perinkin melko kestävällä pohjalla. Viestinnässä tämä ei kuitenkaan tutkimusten perusteella juuri näy.

Tämä voi johtua siitä, ettei sille yksinkertaisesti nähdä tarvetta – vastuullisuus on tekemistä, ei sanomista. Toisaalta viestinnälle ei ehkä nähdä tarvetta, kun sidosryhmiksi katsotaan lähinnä pitkäikäiset asiakasyritykset ja työntekijät. Suurin osa vastuullisuudesta kiinnostuneista sidosryhmistä on yhä niitä, joiden kanssa viestintä on arjen tasolla tapahtuvaa päivittäistä vuorovaikutusta.

Herää kysymys: miten vastuullisuusviestintää tulisi tarkastella PK-yrityksissä ja perheyrityksissä? Mikä riittää?

 

Perheyritykset ovat keskimäärin pieniä tai keskisuuria, eivätkä useimmiten ole listautuneet pörssiin. Vastuullisuusviestintää PK-yrityksissä on tutkittu vielä suhteellisen vähän, mutta tähänastiset tulokset ovat samansuuntaisia: vastuullisuusviestintä on pienille yrityksille vielä suorastaan taakka, ja se pitää hoitaa lähinnä, jos asiakasyritys sitä vaatii.

Pienet yritykset toteuttavat vastuullisuutta helposti operatiivisella tasolla, suurten yritysten taas on helpompaa tuottaa raportteja ja ulkoista viestintää. Vastuullisuudesta ei siis aina kerro se, kuinka paljon yritykset antavat kuulua itsestään. Viestinnän heikko asema näkyi myös käytännössä: vain muutamassa yrityksessä työskenteli kokopäiväinen viestintäpäällikkö ja vielä harvemmassa hän oli mukana tekemässä strategista vastuullisuustyötä tai osana johtoryhmää.

Potentiaalia menee väistämättä hukkaan, jos hyvistä teoista ei kerrota eikä viestinnällä pyritä läpinäkyvyyteen ja vuoropuheluun.

 

Potentiaalia menee väistämättä hukkaan, jos hyvistä teoista ei kerrota eikä viestinnällä pyritä läpinäkyvyyteen ja vuoropuheluun. Lahdessa olisi paukkuja näyttäytyä kestävänä kaupunkina vielä monipuolisemmin, mutta näiden paukkujen pitää näkyä.

Haasteellisuutta ja taakanomaisuutta saattaisi helpottaa vastuullisuuden kylväminen kaikkeen viestintään. Onko sen aina oltava oma taiteenlajinsa? Ajatus kiteytyy seuraavassa vastauksessa:

”(…) mun mielest se on vähän (…) pilaantunu se vastuullisuus-sana (…) senhän pitäis olla niin sisäänrakennettua kaiken sen toiminnan et ei siit pitäis tarvita ees erikseen raportoida niinku vastuullisuuden alla, siis mulle se on niinku normaalii yritystoimintaa (…) mä en niinku puhuis ees vastuullisuusviestinnästä ehkä et mä ennemminki puhuisin viestinnästä et (…) minkälainen tällain firma sä oot, mitä sä haluat itsestäs viestiä (…)”

 


Laura Takki

Kirjoittaja on viestinnän suunnittelija, joka kannustaa tarkastelemaan kriittisesti vastuullisuusviestintään liitettyjä määritelmiä, merkityksiä ja mielikuvia.

Posted By

Laura Takki