Pahinta mitä voi tapahtua

https://cocomms.com/2020/12/21/pahinta-mita-voi-tapahtua/

Kun lapsena murehdin, jännitin tai pelkäsin jotakin, äitini neuvoi näin: ”Kuvittele, mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?”

Aloin miettiä, että no pahinta olisi, etten muistaisi laulun sanoja musiikkiluokkamme jouluesityksessä tai epäonnistuisin matikankokeessa. Että mokaisin, että en osaisi.

Mutta mikä on pahinta, mitä siitä voisi seurata? Aina tulisi uusia lauluesityksiä ja matikankokeita, ja ennen pitkää harmituskin helpottaisi. Kukaan ei kuolisi. Tarkoituksena oli ymmärtää, että mitään kovin pahaa ei oikeasti voi sattua, joten turha stressata.

Tänä vuonna pahin on monessakin mielessä tapahtunut. Sellainen paha, jota kukaan ei osannut kuvitella. Maailma on sekaisin. Ihmisiä on sairastunut ja kuollut. Moni on menettänyt työpaikkansa tai yrityksensä. Suuri osa tutusta tekemisestämme on peruttu, siirretty tai jollain tapaa muokattu vallitseviin oloihin sopivaksi. Moni on hukassa ja yksin uuden tilanteen edessä. Jotakuta koko ajan vähän ahdistaa. Uuvuttaa tai pelottaa omasta tai toisten puolesta.

On tärkeää kunnioittaa ja ymmärtää, että kullekin se ”pahin mitä voi tapahtua” on kovin henkilökohtaista. Tämä täytyy nähdä myös työpaikoilla viimeistään nyt, kun ohimennen toimistolla lausuttuja avunpyyntöjä tai kiristyneitä hartioita rentouttavia naurunremakoita ei ole. Nyt on entistä tärkeämpi kysyä, kuunnella ja kohdata toinen toisemme erilaisin tavoin.

Pahinta, mitä työyhteisölle voi tässä kohtaa tapahtua, on keskinäisen luottamuksen, onnellisuuden ja motivaation hiljainen hiipuminen. Näin voi käydä, jos todellinen kohtaaminen jää työsuorittamisen jalkoihin.

Pahinta, mitä työyhteisölle voi tässä kohtaa tapahtua, on keskinäisen luottamuksen, onnellisuuden ja motivaation hiljainen hiipuminen. Näin voi käydä, jos todellinen kohtaaminen jää työsuorittamisen jalkoihin.

Omassa tiimissämme otimme käytännöksi säännölliset kahdenkeskiset fiilisvartit esimiehen kanssa. Teams-puhelun, jossa kysytään kuulumiset. Helppoa ja helpottavaa.

Koko työyhteisönä istahdimme taannoin myös virtuaaliseen piiriin, kukin omassa sohvannurkassaan. Piirissä vaihdettiin ajan kanssa kuulumiset ulkopuolisen fasilitoimana. Ilman sen kummempaa agendaa kysyttiin ja kuunneltiin toisiamme, miltä tämä kaikki on tuntunut. Se teki hyvää.

Haastankin kaikkia työyhteisöjä miettimään, millä pienillä tai suuremmilla teoilla kukin voisi rakentaa parempaa vuoropuhelua, kuunnella ja ymmärtää toista vielä paremmin ensi vuonna. Miettiä, pystytäänkö siihen omin voimin vai pyydetäänkö apua. Avun pyytäminen yleensä kannattaa.

Nyt kun tunnelin päässä näkyy jo pientä valoa, haluan kuvitella, mikä on parasta mitä voisi lähitulevaisuudessa tapahtua?

Rokotteet toimivat.

Askel askeleelta pääsen palaamaan kohti vanhaa tuttua ja samalla uutta arkea.

Voin istahtaa työkavereiden kanssa samaan lounaspöytään.

Voin palata kuoroharrastukseeni, aloittaa lapseni kanssa taas muskarin, kutsua ihmisiä juhliin, halata heitä, riisua maskini kasvoilta ja antaa hymyilevän suun näkyä.

Se päivä vielä tulee. Sitä ennen turvallista joulua ja onnellisempaa uutta vuotta.

 

Sini Papula

Viestintäkonsultti

Posted By

Rosanna Lyytinen