Miksi pieru haisee – lasten tiedekysymysten kolme oppia viestijälle

https://cocomms.com/2020/05/12/miksi-pieru-haisee-lasten-tiedekysymysten-kolme-oppia-viestijalle/

Helsingin Sanomien Lasten tiedekysymykset -palstalla (8.5.2020) 10-vuotias Selma Koponen kysyi, miksi pieru haisee ja miksi se haisee ihmisten mielestä pahalle. Sisätautien erikoislääkäri Pertti Mustajoki vastasi.

Otsikon kysymys herätti varmasti monen lukijan mielenkiinnon, ja se onkin viestin perillemenon kannalta ydinkysymys. Minkä tahansa sisällön aiheen ja näkökulman täytyy olla kohderyhmää kiinnostava. Vaikka teksti olisi kuinka selkeää ja ymmärrettävää, viesti ei voi mennä perille, jos aihe on kohderyhmälle täysin yhdentekevä.

Herkkäsieluisimmat lukijat taas saattoivat jopa kauhistua aihetta. Tässä piileekin kohderyhmää puhuttelevan sisällöntuotannon kauneus. Kaikkia ei voi – eikä tarvitse – miellyttää!

Tässä piileekin kohderyhmää puhuttelevan sisällöntuotannon kauneus. Kaikkia ei voi – eikä tarvitse – miellyttää!

Mikä sitten tekee Pertti Mustajoen vastauksesta niin onnistuneen? Hän on noudattanut näitä kolmea peukalosääntöä:

1. Suosi kohderyhmälle tuttua sanastoa

Kun aihe on entuudestaan vieras lukijalle, väännä rautalangasta. Älä kuitenkaan mene liiallisuuksiin – lukija ei yleensä pidä siitä, että häntä aliarvioidaan. Siksi on tärkeää tietää, ketä halutaan puhutella.

Lapsille kirjoittava Pertti Mustajokikin käyttää vastauksessaan tavallista, kaiken kansan ymmärtämää suomen kieltä eikä esimerkiksi lääkärien suosimaa latinaa.

Moni asiantuntija perustelee erikoistermien käyttöä sillä, että ilman oikeita termejä ja mahdollisesti lakitekstistä peräisin olevia sanankäänteitä viestin oikeellisuus kärsii. Saattaapa joku ajatella ansaitsevansa lukijan arvostuksen asettumalla lukijan yläpuolelle käyttämällä fakkikieltä. Asiantuntijan pahin helmasynti lienee kuitenkin se, että sanat osoitetaan tosiasiassa kollegalle. Voihan tietysti oman alan terminologialle myös sokeutua niin, ettei enää yksinkertaisesti ymmärrä, että se on muille täyttä hepreaa.

Asiantuntijan pahin helmasynti lienee kuitenkin se, että sanat osoitetaan tosiasiassa kollegalle.

Monesti kyse on kuitenkin silkasta laiskuudesta. Moni kirjoittaja ei yksinkertaisesti jaksa nähdä vaivaa asiansa viestimiseksi niin kuin sille kuuluisalle Pihtiputaan mummolle. Ylimääräistä työtähän se teettää, se on selvä.

Sama toimii toki myös toisin päin. Jos vastaanottaja onkin esimerkiksi syöpälääketieteen asiantuntija, on äärimmäisen tärkeää käyttää juuri oikeita, asiantuntijoiden ymmärtämiä termejä eikä lähteä kansantajuistamaan. Muuten voi käydä niin, että lääkärilukija toteaa heti kättelyssä, että tämä ei ole minua varten – kirjoittajahan on ihan pihalla kuin lumiukko!

2. Käytä konkreettista ja kuvainnollista kieltä

Unohda paperikieli, joka lipsuu kuin saippuapala suihkussa. Suosi konkreettisia, kaikille ymmärrettäviä sanoja. Sano mieluummin pieru kuin ilmavaiva. Näin lukijan ei tarvitse arvailla.

Suosi konkreettisia, kaikille ymmärrettäviä sanoja. Sano mieluummin pieru kuin ilmavaiva. Näin lukijan ei tarvitse arvailla.

Yritä puhutella mahdollisimman monta aistia, jolloin lukijan aivoissa syntyy erilaisia, voimakkaitakin mielleyhtymiä. Mielleyhtymät herättävät tunteita ja auttavat lukijaa eläytymään, ja näin itse asia jää paremmin mieleen. Esimerkiksi vertauskuvat (”tuoksuu kuin kedon kukkanen”) ja metaforat eli kielikuvat (”vasta leikattu ruoho”) ovat kirjoittajalle kelpo työkaluja.

3. Kerro esimerkki

Kun haluat lukijan tai kuulijan ymmärtävän tarkoituksesi, kerro esimerkki. Mikään ei paranna ymmärrettävyyttä niin kuin hyvä käytännön esimerkki.

”Pieru on suolikaasua, jota aikuisella muodostuu runsas puoli litraa päivässä. Sitä tuottavat paksusuolen bakteerit.”

Mitäpä tuohon enää lisäämään?

Mikään ei paranna ymmärrettävyyttä niin kuin hyvä käytännön esimerkki.

Samat säännöt pätevät tietysti mihin tahansa ihmisten väliseen viestintään. Kaikki lähtee siitä, että tavoite ja kohderyhmä ovat viestijällä kirkkaina mielessä – muuten mennään metsään ja vauhdilla!

No, miksi sitten pieru haisee? Koska pieruissa on samoja hajukaasuja kuin pilaantuneissa kananmunissa ja mädäntyneissä kasviksissa. Ihmisille on kehittynyt vastenmielisyyttä näitä hajuja kohtaan, jotta osaisimme välttää terveydelle vaarallisten ruokien syömistä. Nyt sen tiedämme!

 

Marjo Kanerva

Kirjoittaja tietää lähipiiristään ainakin yhden tapauksen, johon pissa-kakkahuumori kolahtaa takuuvarmasti.

Posted By

Marjo Kanerva