Mikä äitiyslomalta palaavaa terveysviestijää odottaa syksyllä?

https://cocomms.com/2020/04/30/mika-aitiyslomalta-palaavaa-terveysviestijaa-odottaa-syksylla/

Kun hallitus piti ensimmäisen tiedotustilaisuutensa koronarajoituksista, tuijotin sitä koko muun Suomen tavoin hievahtamatta. Tilaisuus loppui, mutta odotin jo seuraavaa. Tiedonjano oli valtava ja onneksi valtiovalta tyydytti sitä seuraavina päivinä tiuhaan uusilla tilaisuuksilla.

Olin myös utelias, miten kansalaisille kerrottaisiin vakavasta terveysuhasta. Vaipanvaihdon lomassa viestintäammattilaisen aivoni alkoivat surrata. Miten media käsittelisi tätä kaikkea? Miten ihmiset ottaisivat viestin vastaan? Kuka näyttäisi kriisissä johtajuutta?

Tänä kummallisena keväänä olen alkanut myös miettiä tulevaa syksyä, kun palaan vanhempainvapaalta viestintäkonsultiksi. Vielä on mahdotonta arvailla, millaista aikaa syksyllä eletään tai missä työ fyysisesti tapahtuu. Mutta se nyt on sivuseikka. Mielessä on isompia kysymyksiä.

Millainen työ terveysviestijää odottaa?

Uskon, että terveysviestijän vaikein hetki koittaa juuri silloin, kun kaikki alkaa olla näennäisesti normaalia. Kun virus ei ole enää päivittäinen puheenaihe, mutta kätteleminen tuntuu vielä oudolta.

Tuolloin ei ole helppoa saada terveysuutisiin totaalisesti kyllästyneiden huomiota. Että niillä elintavoilla on yhä merkitystä siihen, sairastutko vakavasti johonkin muuhun. Ja että hoitoon kannattaa hakeutua ajoissa pienenkin vaivan kanssa, vaikka eristyksen aikaan olisi välttänyt lääkärissä käyntiä. Tai: korona on edelleen osalle meistä iso uhka, vaikkei enää arjessa näy. Terveysviestintä on aina ollut vaikea laji. Ja nyt kun sitä pursuaa joka tuutista, seuraa helposti turtuminen ja vastareaktio kehotuksille ja ohjeille.

Terveysviestijän tärkeä tehtävä tällaisena aikana on säilyttää ihmisten usko siihen, että on olemassa luotettavaa, tutkittua tietoa ja tahoja, joita kannattaa kuunnella.

Tänä keväänä moni on saattanut tuskastua epäselviin, ristiriitaisiin ja jatkuvasti muuttuviin viesteihin. Suomalaiset ovat ehkä seuranneet hämmentyneinä uutisointia, jossa joku suosittelee kasvomaskia ja toinen ei. Some puskee kokemusasiantuntijoiden vinkkejä, miten buustata immuniteettia. Koko maailmaa koskettavan pandemian kanssa ei haluaisi kenenkään kompastuvan vaarallisiin neuvoihin.

Hyvä terveysviestijä kokoaa tiedon selkeään pakettiin, pitäytyy uusimmassa varmistetussa tiedossa ja kertoo sen tunteilematta mutta tuntuvasti.

Ei pelkää sanoa mielipidettään, mutta pitää sen erillään faktoista tai yhteisesti sovituista ohjeistuksista.

Entä millainen työelämä minua odottaa?

Työ on ollut isossa murroksessa vuosia. Mutta mitä, kun työelämä räjäytetään kertaheitolla? Etätyömahdollisuuden sijaan onkin etätyöpakko.

Moni asia tullaan näkemään työpaikoilla uusin silmin. Se, mikä merkitys on yhteisöllä, omalla porukalla, jonka näkee lähes joka päivä. Tutut työkaverit ja asiakkaat, kokoushuoneet, kahvitauot ja lounaspaikat. Työ on paljon muutakin kuin työtä.

Sellaiset yhteisöt, jotka ovat tehneet töitä liikkuvasti jo pitkään, näyttävät nyt muille esimerkkiä johtamisessa, rekrytoinneissa ja hyvän työntekijäkokemuksen vaalimisessa. Tai miten vaikeista asioista puhutaan, kun ei nähdä kasvokkain.

Etätyötä aiemmin kammoksunut johtaja on ehkä huomannut, että katastrofia ei synny, vaikka työ tehdään kotisohvalta. Tarve hyvälle viestinnälle vain lisääntyy.

Moni asia hankaloituu, mutta sivutuotteena saattaa syntyä jopa lisää vastuunottoa ja omistajuutta työhön. Monessa kotitoimistossa kasvaa tällä hetkellä uudenlaisia oman asiantuntijatyönsä johtajia.

Ihmiset tulevat jatkossa arvostamaan entistä enemmän kasvokkain tapaamista ja yhteisöllistä ajanviettoa samassa fyysisessä tilassa. Vähemmästäkin tulee etä-ähky. Turhasta ruudun tuijottelusta saadaan tarpeeksi. Etäpalavereita ei silti enää vieroksuta sen takia, ettei asioita saisi niin hoidettua. Ihmiset kuitenkin tekevät työtä toistensa kanssa, eivät ne etätyövälineet.

Kriisin aikana ja sen jälkeen arvoja tarkastellaan uusiksi. Poikkeusaika on toivottavasti lisännyt ihmisten halua auttaa; tehdä hyvää yhteiskunnalle, ympäristölle ja toisillensa. Isoa arvopohdintaa tehdään nyt varmasti monissa yrityksissä ja niiden johtoryhmissä, mutta myös yksilötasolla. Mikä on sellaista työtä, jota minä todella haluan tehdä, mistä löydän työni merkityksen?

Vaikka en toimikaan kriittisellä alalla, itse ainakin mietin, mikä tekee työstäni minulle ja sitä kautta yhteiskunnalle kriittisesti merkityksellisen?

Nyt puolitoista kuukautta myöhemmin katson uutisia enää harvakseltaan, en seuraa jatkuvasti tartuntojen määrää THL:n sivuilta. Tänään laitan ylioppilaslakin päähäni ja nostan etämaljat opiskelukavereiden kanssa, vaikka vähän tekee mieli nyrpistää nenää #etävapulle. Kaikesta huolimatta nyt vietetään työn juhlaa.

Sini Sarvanne

Kirjoittaja on perhevapaalla oleva terveysviestinnän konsultti, joka palaa syksyllä töihin. Rajoituksilla tai ilman.

Posted By

Sini Sarvanne