Rakkaudesta lajiin – mitä yhteistä on fine diningilla ja vuosikertomuksella?

https://cocomms.com/2019/05/24/rakkaudesta-lajiin-mita-yhteista-on-fine-diningilla-ja-vuosikertomuksella/

Fine diningista tulee mieleen kaikessa rauhassa nautittu ylellinen illallinen hienossa ravintolassa – pieniä pieteetillä väsättyjä kauniita annoksia, joita sitten kuvataan Instagramiin. Vuosikertomusprojekti taas on tiukassa aikataulussa väännetty julkaisuprojekti keskellä synkintä sydäntalvea. Mitä yhteistä niillä muka voisi olla?

Osallistuin pari iltaa sitten ensimmäistä kertaa Kaartin Kutoselle eli helsinkiläisten ravintoloiden yhteistapahtumaan, jossa nautitaan illan aikana yksi ruokalaji kuudessa eri ravintolassa. Ilta päättyi Copas y Tapasiin, jossa viereeni istahti ryhmämme opas, ravintola Juuren ravintoloitsija Ilja Björs. Kaverini innostui heti tenttaamaan Björsiä ravintolan pyörittämisen arjesta.

Björs totesi, että työ keittiössä vaatii kurinalaisuutta ja saumatonta tiimityöskentelyä. Ilman sitä homma ei rokkaa. Asiakasta totta kai ärsyttää, jos pöytäseurue saa annoksensa eri aikoihin tai keittiö on unohtanut tilauksen.

Kaiken lähtökohta on, että keittiö pysyy siistinä. Jos työpisteesi ei ole kunnossa, et ole ammattilainen.

Myös vuosikertomusprojektissa on tärkeää, että jokainen tiimin jäsen hoitaa oman osuutensa sovitusti. Graafikko suunnittelee visuaalisen konseptin ja sommittelee tekstit, graafit ja kuvat selkeäksi ja houkuttelevaksi kokonaisuudeksi. Projektipäällikkö taas huolehtii siitä, että aikataulu pitää ja että työn jäljessä ei ole moitittavaa.

Myös vuosikertomusprojektissa on tärkeää, että jokainen tiimin jäsen hoitaa oman osuutensa sovitusti.

Asiakkaallakin on tietysti omat velvollisuutensa. Asiakkaan kontolla ovat sisältöjen toimittaminen taittoon ja vedosten kommentointi aikataulussa sekä oman väen paimentaminen, työläs osuus sekin

Kolikon toinen puoli on se, että kukaan ei myöskään halua jäädä keittiön sulkeutumisen jälkeen paikkoja puunaamaan. Näin voi käydä vuosikertomusprojektissakin, jos aikataulu pettää.

Keittiöammattilaisetkin ovat kuitenkin vain kuolevaisia. Kokilla saattaa olla päivän päätteeksi takki aivan tyhjä ja sänky kutsuu. Silloin lattian kuuraus – päivän viimeinen työvaihe – saattaa lykkäytyä myöhemmäksi.

Lika ei kuitenkaan maagisesti häviä mihinkään. Jos ikäviä velvollisuuksia laistaa kerta toisensa perään, tekemätön työ on jossain vaiheessa lopulta edessä – ja silloin on hinkattava kahta kauheammin!

Björsin mukaan ravintola-ala on on ala, jota pitää rakastaa. No, vuosikertomuksen kohdalla rakkaus ei välttämättä ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen – ei ainakaan rankan projektin stressaavimmissa vaiheissa.

No, vuosikertomuksen kohdalla rakkaus ei välttämättä ole ensimmäinen asia, joka tulee mieleen – ei ainakaan rankan projektin stressaavimmissa vaiheissa.

Juuri ennen Kaartin Kutosta olimme iltapäivällä parin kollegan kanssa tapaamassa erään pörssiyhtiön viestintäpäällikköä mahdollisen vuosikertomusyhteistyön tiimoilta. Jossain vaiheessa palaveria tulin maininneeksi – pilke silmäkulmassa, tietenkin – että vuosikertomukset ovat omalla tavallaan aika kivoja projekteja, ainakin näin jälkikäteen ajatellen. Silloin viestintäpäällikkö puhkesi hersyvään nauruun, minkä kyllä ymmärtää.

Monien mielestä vuoskariprojekteilla on kuitenkin omat hyvät puolensa. Ei voi kiistää, etteikö tekemisellä olisi aina selkeä alku ja loppu. Vuoskariprojekti ei ole se kaikkien tuntema kauhuhanke, joka venyy ja paukkuu ja jossa kaikille on epäselvää, mitä oikein pitäisi saada aikaan.

Monien mielestä vuoskariprojekteilla on kuitenkin omat hyvät puolensa.

Ei, vuosikertomusta tehdessä ovat pasmat yleensä hyvinkin selkeät ja tekemisen meininki vallitsee. Ei ole aikaa jäädä pähkimään epäolennaisuuksia vaan töitä paiskitaan tehokkaasti.

Myös ravintoloiden tekemisellä on selkeät raamit. Keittiö aukeaa, keittio sulkee. Siinä välissä keittiössä valmistetaan hiki hatussa alku-, pää- ja jälkiruokia, jotka tarjoilijat sitten kiikuttavat pöytiin. Asiakkaat saavat silmänruokaa ja vatsansa täyteen.

Konkreettinen lopputulos palkitsee.

Jälkikäteen ajatellen kaikki on aina kivempaa, Björs totesi. Huonoja hetkiä muistaa ylipäätään jälkikäteen vähemmän. Onnistunut lopputulos on se, mikä jää mieleen.

Ihan niin kuin vuosikertomusprojektissakin.

 

Marjo Kanerva
Vanhempi viestintäkonsultti

Posted By

Marjo Kanerva