Sukupolvi X, Y, Zressi

https://cocomms.com/2019/02/05/sukupolvi-x-y-zressi/

Pikku-Kakkosen jäävaroitus, kurahousupäivät, veriletut ja borschkeitto, päiväkodissa leluista leimahtaneet hallintakiistat, Mufasan kuolema Leijonakuninkaassa. Siinä muutamia asioita, jotka aiheuttivat allekirjoittaneelle tunnekuohuja päiväkoti-iässä, ehkä hetkittäin stressasivatkin. Sain siis elää moniin muihin ysärin lapsiin verrattuna varsin huolettoman lapsuuden.

Aikuisuudessa stressin aiheet muuttuivat painavammiksi, ja tiedostin ensi kertaa stressaavani. Mutta vaikka aikuiset osaavat sanoittaa stressinsä, se ei ole vain aikuisten omaa. Fysiologisena reaktiona stressi alkaa varhain. Ja se on pohjimmiltaan samanlaista tunteiden laukaisemaa hormonitoimintaa, oli kokijana sitten 5- tai 50-vuotias ja aiheena hälyisä päiväkotiympäristö tai työkiireet. Myös seuraukset saattavat olla yllättävän samankaltaisia.

Fysiologisena reaktiona stressi alkaa varhain. Ja se on pohjimmiltaan samanlaista tunteiden laukaisemaa hormonitoimintaa, oli kokijana sitten 5- tai 50-vuotias ja aiheena hälyisä päiväkotiympäristö tai työkiireet.

Stressi henkilöityy nuoriin aikuisiin

Helsingin Sanomissa oli taannoin juttu siitä, millaisia milleniaalit ovat työelämässä. Kuulun itsekin tähän 1982–2000 syntyneiden ryhmään, toiselta nimeltään Y-sukupolveen. Jutun mukaan odotamme työltä paitsi seikkailuja ja rentoa ilmapiiriä, myös taloudellista vakautta ja merkityksellisyyttä. Me myös vaihdamme työpaikkaa lähes kaksi kertaa useammin kuin meitä edeltäneet sukupolvet.

Me milleniaalit myös stressaamme paljon. Työuramme ovat pirstaleisempia kuin vanhemmillamme ja kilpailu työpaikoista on kovaa. Suomessa harteillamme on paitsi kärjellään keikkuvan ikäpyramidin tasapainottaminen (lue: synnytystalkoot) myös verokannan ylläpitäminen suurien ikäluokkien eläköityessä. Ja siinä missä osa milleniaaleista nauttii vapaudesta ja sukkuloi vaivatta mahdollisuudesta toiseen, moni meistä ahdistuu ja uupuu jo alle kolmekymppisenä.

Viime aikojen stressikeskustelu on selkeästi hyvistä syistä yksilöitynyt milleniaaleihin. Mutta vaikka stressimme ja jaksamisemme ansaitsee huomiota, keskustelusta unohtuu yksi, pitkän tähtäimen kannalta vähintään yhtä relevantti ryhmä: päiväkoti-ikäiset.

Viime aikojen stressikeskustelu on selkeästi hyvistä syistä yksilöitynyt milleniaaleihin. Mutta vaikka stressimme ja jaksamisemme ansaitsee huomiota, keskustelusta unohtuu yksi, pitkän tähtäimen kannalta vähintään yhtä relevantti ryhmä: päiväkoti-ikäiset.

Stressille ja sen lieveilmiöille altistutaan varhain

Vuoden 2018 aikana tein pienten lasten stressistä gradun. Tutkin, miten lasten hiuksista mitatun stressihormonin, kortisolin, pitoisuus oli yhteydessä heillä havaittuihin erilaisiin ruokavaliotyyleihin – eli ruokayhdistelmiin, jotka toistuivat aineiston lasten ruoankäytössä.

Halusin tutkia pitkäkestoista stressiä lapsilla, sillä aikuisilla ja nuorilla sen oli usein havaittu kulkevan käsi kädessä heikkolaatuisen, runsaasti energiaa, höttöhiilihydraatteja ja rasvaa sisältävän ruokavalion sekä joidenkin terveyshaittojen kanssa. Lisäksi tiedeyhteisö oli keksinyt mallintaa stressiä viikkojen ja kuukausien aikavälillä näppärästi hiukseen kertyvän stressihormonin ja hiusten tasaisen kasvunopeuden avulla.

Kun sovelsin stressitutkimuksen menetelmiä suomalaislapsiin, huomasin, että hiuksen stressihormonipitoisuuden skaala oli heillä yllättävän suuri. Myös voimakkaasti ”normaaleista” arvoista poikkeavia korkeita pitoisuuksia oli useita kymmeniä, ei vain muutamia. Korkeampien kortisoliarvojen lapsilla ruokavalio muistutti vähiten aineistossa havaittua terveystietoista ruokavaliotyyliä, jossa korostuivat muun muassa pähkinät, siemenet, maustamattomat hapanmaitotuotteet, marjat, sokeroimattomat täysjyväviljatuotteet sekä kasviproteiininlähteet.

Stressin ja huonomman ruokavalion välinen linkki saattaakin syntyä jo varhain, vaikka sen tutkiminen lapsilla on toki monimutkaisempaa kuin itsenäisesti ruokavaliostaan päättävillä aikuisilla.

Tutkimukseni ei osoittanut, että enemmän pitkäkestoista stressiä kokevat lapset söisivät muita enempää epäterveellisiä ruokia. Se kuitenkin näytti, että heidän ruokavaliostaan puuttui hieman muita lapsia useammin monia terveyden kannalta hyviä asioita. Stressin ja huonomman ruokavalion välinen linkki saattaakin syntyä jo varhain, vaikka sen tutkiminen lapsilla on toki monimutkaisempaa kuin itsenäisesti ruokavaliostaan päättävillä aikuisilla.

 

Parempaa kulttuuria tulevaisuuden työkavereille

Emme siis koe stressiä vain aikuisina, vaan todennäköisesti aloitamme viimeistään päiväkodissa. Tällä näyttää olevan väliä paitsi ruokavalion kannalta, myös sen ulkopuolella. Stressi heikentää untamme, vaikuttaa kroonisten sairauksien riskeihin ja aivotutkija Katri Saarikiven mukaan muun muassa tuhoaa aivokudostamme. Samaan aikaan varhaislapsuus on tärkeää aikaa niin ruokatottumusten ja sairausriskien muodostumisen kuin varhain omaksumamme elämänasenteen kannalta.

Emme siis koe stressiä vain aikuisina, vaan todennäköisesti aloitamme viimeistään päiväkodissa.

Stressikeskustelun valokeila olisikin välillä hyvä kääntää pois nykyisistä aikuisista ja suunnata se työelämän kynnyksellä olevaan Z-sukupolveen sekä päiväkodeissa kasvaviin tuleviin aikuisiin. Stressi on osittain rakenteellinen, esimerkiksi ryhmä- ja luokkakokoihin sekä talouteen ja työmahdollisuuksiin liittyvä ongelma, mutta myös asenteilla ja työkulttuurilla on merkitystä. Niitä voisimme varmasti siivota tulevia nuoria työkavereitamme varten. Sillä mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Tälle millemiaalille tulee mieleen heti viisi asiaa, joista voisimme työpaikoilla ja arkielämässä aloittaa, ja joihin omalla työpaikallani kannustetaan.

Milleniaalin (ex-päiväkotilapsen) viisi stressiteesiä

  1. Se ilmeisin, eli minimoi stressi
    Vapauta kaistaa tärkeille asioille. Karsi tavoitteista, kieltäydy joskus juhlista, oikaise eineksillä ja anna somepresenssisi puskea hetki heinää.
  2. Alista stressi työkaluksi
    Pidä stressi satunnaisina aaltoina, joilla ratsastat tiukkojen tilanteiden ja kiireisten päivien yli. Jos tasainen syke on harvinaisuus ja vellot jo syvällä stressimeressä, pyydä apua.
  3. Tee stressi ja ylityö näkyviksi
    Merkitse projektiin kuluneet tunnit tuntikirjanpitoon kaunistelematta. Merkkaamatta jätetyt haamutunnit häivyttävät myös aliresursoinnin ongelmat, eivätkä auta arvioimaan työkuormaa paremmin seuraavassa projektissa.
  4. Tee stressillä ylpeilystä noloa
    Stressistä avautuvaa tulee kuunnella ja auttaa. Jos avautujan tarkoituksena on leveillä kiireellään ja mitata omaa ja muiden tärkeyttä stressin määrällä, toivota pikaista paranemista toksisen työkulttuurin ihannoinnista.
  5. Rakenna kulttuuria, jossa saa hengähtää
    Heivaa konttorilta flipperit ja bilispöydät, milleniaalin toivetoimistossa on heteka ja peitto.

 

Hannele Sorvari
Viestinnän suunnittelija

 

Lähteet:

Helsingin Sanomat 19.11.2017: Näin milleniaalit muuttavat työ­elämää: He ovat kärsimättömiä, konservatiivisia ja kyseenalaistavia, mutta ”hyvinkin lojaaleja jos työnantaja tekee oikeat asiat”

Deloitte: Millennial Survey 2017

American Psychological Association: Stress in America 2012

Sorvari H, pro gradu: Hiuksen kortisolipitoisuus ja ruokavaliotyyli 3–6-vuotiailla lapsilla Suomessa. Dagis-tutkimus, Helsingin yliopisto, 2018.

Yle 04.11.2018: “Pitkittynyt stressi tuhoaa aivoja” – Tutkija Katri Saarikivi kertoo, miten erotat harmittoman stressin haitallisesta.

Posted By

Hannele Sorvari