Year in review: mitä muistamme somevuodesta 2016?

https://cocomms.com/2016/12/19/year-in-review/

Vuosi 2016 on lähes taputeltu. Tämäkin 12 kuukautta oli tapahtumista rikas, kiitos aikaansaavan ihmiskuntamme. Muistellaanpa hetki, mitä digitaalisia reliikkejä jätimme jälkeemme kuluneena vuotena.

 

Tehdään tästä viraali

 

Vuoden aikana ehtii syntyä ja kuolla lukuisia viraaleja, eli nopeasti verkossa leviäviä ilmiöitä. Someviraalien hienous piilee niiden täydellisessä satunnaisuudessa. On lähes mahdotonta ennustaa, mikä sisältö kiirii verkon joka soluun ja luo kansainvälisen ilmiön. Viraali ei ole suunniteltu raskaus, yleensä se luodaan vahingossa ja ilmiön syntyminen tulee tekijällekin suurena yllätyksenä.

 

Myös vuonna 2016 viraalien joukko on ollut sekava ja värikäs. Damn Daniel ja  Chewbacca Mom olivat käyttäjien harmittomia nettivideoita, jotka jostain kumman syystä osuivat massan hermoon. Tekijät päätyivät Ellen DeGeneresin vieraiksi ja saivat hetkensä somen syleilyssä.

 

Tahaton hitti oli myös Iso-Britannian viranomaisten nimiäänestys uudelle arktiselle tutkimusalukselle. #NameOurShip-kampanja toi somekansasta esille sen hienoimman piirteen – rajattoman luovuuden! Itsekin seurasin innolla, kun sanasepot ympäri pallon ehdottivat mitä hauskempia nimiä. Äänestyksen voitti Boaty McBoatface, joka kuitenkin sivuutettiin ja laiva sai nimekseen RRS Sir David Attenborough. Onneksi voittajanimi on luvattu antaa myöhemmin sukellusveneelle.

 

Viraalin voi myös luoda täysin suunnitellusti, jos osaa. Yksi resepti onnistuneeseen viraaliin on kirjoittaa kappale, jossa yhdistyy hölmö tanssi ja vielä hölmömmät lyriikat. Vuoden 2016 Gangnam Style oli japanilaisen Piko-Taron tarkasti tuotettu PPAP Pen Pineapple Apple Pen. YouTubessa korvamadon katselukerrat lähestyvät jo 180 miljoonaa. Kansainvälistä leviämistä auttoi huomattavasti Justin Bieber, joka jakoi kappaleen Twitterissä ”lempivideonaan” noin 90 miljoonalle seuraajalleen. Thanks, Justin!

 

https://twitter.com/justinbieber/status/780860684426895360

 

Vuoden 2016 kotimaisista viraaleista nostettakoon surkuhupainen Risumies. Vihainen ukko jäi rysän päältä kiinni ja päätyi YouTube-hitiksi. Video keräsi somessa niin paljon parodiamateriaalia, että kaveria alkoi jo käydä sääliksi. Videon esiintyjällä ei ollut mitään kontrollia materiaaliin ja vahingonilo on yksinään aika laiha oikeutus julkaisemiselle. Videolle hekottaessaan harvoin miettii, miltä tuntuisi, jos oma heikko hetki leviäisi kaiken kansan näytöille.

 

Haaste vastaanotettu

 

Viraalin moniin alalajeihin lukeutuu somessa kiertävät haasteet. Haasteella saattaa innostaa mukaan suuriakin massoja. Tästä vuodesta muistamme ainakin Mannequin challenge -nimellä kiertäneet patsasvideot (kurkkaa Cocommsin versio!). Twitterin puolella listattiin esimerkiksi seitsemän ensimmäistä työpaikkaa.

 

YouTubettajien kanavilla rullaavat haasteet ovat oma luku sinänsä. Tältä vuodelta mieleen jäi erityisesti kauneustubettajien keskuudessa kiertänyt 100 layers -sarja. Siitä esimerkkinä Jenna Marblesin humoristinen video, jossa eri kauneustuotteet hautaavat mimmin 500 kerroksen alle. Lopputulos on ällöttävä, mutta myös omituisen kiehtova.

 

Kanava vastaan kanava

 

Kanavat jatkoivat taisteluaan kuluttajista keinoja kaihtamatta. Erityisesti Facebook kunnostautui apinoimisessa. Ensin Facebookin omistamaan Instagramiin kopioitiin Snapchatin tyylinen Stories-ominaisuus ja myöhemmin Facebook lisäsi myös Messengeriin mahdollisuuden jakaa kuvasisältöä päivästään.

 

Instagram Stories on ehkä härski kopio, mutta se loi myös näppärän julkaisuvaihtoehdon brändeille, joilla on jo laaja seuraajakunta Instan puolella. Snapchat on ollut hankalammin valjastettavissa yrityskäyttöön. Seuraajia on vaikea haalia, eikä profiililla ole samanlaista kotipesää kuin Instagramissa.

 

Vaatii kuitenkin aikaa, että yritykset ja yksityishenkilöt keksivät parhaat tavat hyödyntää uusia ominaisuuksia. Omasta somekuplasta katsottuna Snapchat ja Instagram Stories -sisällöt ovat toistaiseksi vaikuttaneet hyvin identtisiltä.

 

Facebook Live haastoi nopeasti Periscopen ja on noussut yritysten ja median suosikiksi. Tässä on auttanut erityisesti Facebook-algoritmin vahva tuki Live-lähetyksille. Kun aloitat livelähetyksen Facebookissa, kaikki seuraajasi saava siitä ilmoituksen ja se nousee feedin paraatipaikalle. Liven suosio on näkynyt myös sen luovana ”väärinkäyttönä”. Facebookissa tykkäyksiä on kerännyt esimerkiksi liveksi väitetty vanha videokuva avaruudesta sekä suomalaisen median kissa vai koira tyyppiset ”liveäänestykset”.

 

Uudemmista somepalveluista valtavirran suosioon nousivat esimerkiksi teinien suosima musiikkivideotehdas Musical.ly, WhatsAppia monipuolisempi Telegram sekä anonyymin keskustelun mahdollistava Jodel.

 

Imetyksestä, seksivideoihin ja homotteluun

 

Vuonna 2016 saimme todistaa useampaakin kotimaista somekohua. Tammikuun alussa Teri Niitti pokkasi nimiinsä ensimmäisen julkaisemalla Instagramissa kuvan imettävästä äidistä. Niitti pahoitti mielensä, koska lentokoneessa lasta imettänyt äiti ei ollut peitellyt toimintaansa. Päivityksestä syntyi reaktiona mielenkiintoinen vastaviraali, kun hermostuneet äidit alkoivat julkaista imetyskuviaan somessa. Kohun syynä saattoi olla joko Niitin pettänyt harkinta tai täysin harkittu julkisuustemppu.

 

Kevät jatkui Axl Smithin seksivideoskandaalilla. Rikossyytteeseen johtanut teko tapahtui somen ulkopuolella ja yksityisissä WhatsApp-keskusteluissa, mutta kuten tapana on, käsittely siirtyi someen, myös asianomaisen toimesta. Smithin ”kommentoin – en kommentoikaan – kommentoinpas” -loruilu osoitti, kuinka vaikeaa on seurata sivusta itseensä kohdistuvaa someryöpytystä.

 

Syksyllä Aleksi Valavuori kunnostautui kutsumalla seksuaalivähemmistöä ”puuterikuorrutettu glitteri-rimppakinttuhintti”-nimityksellä ja toteamalla, ettei heidänlaisiaan palkata Espoo Unitedin riveihin. Vain kuukausi myöhemmin Valavuori aiheutti taas pienoisen pöhinän. Herra julkaisi Instagramissa kuvan Los Angelesista, mutta todellisuudessa kuvassa olikin Ikean taulu. Ensimmäinen kohuista menee todennäköisesti Valavuoren heikon harkintakyvyn piikkiin, toinen vaikuttaa jo laskelmoidulta. Kenties Valavuori halusi vain saada huomiota matkalleen ja nousta takaisin otsikoihin uudella, harmittomalla mokalla.

 

 

Vuoden 2016 kohut toimivat ennakkotapauksina ja loivat käytäntöjä. Valavuoren suuri suu aiheutti miehelle potkut Espoo Unitedista. Pian tapauksen jälkeen hampurilaisravintolan työntekijä twiittasi halustaan sylkeä asiakkaan hampurilaiseen. Sama kaava toistui ja potkut tulivat. PAM kritisoi, ettei jälkimmäisessä ollut perusteita työsuhteen irtisanomiseen. Myös Valavuori on sittemmin haastanut Espoo Unitedin oikeuteen laittomasta irtisanomisesta. Tulevaisuudessa näemme, jääkö irtisanominen yleiseksi käytännöksi tällaisissa työntekijälähettilyyskatastrofeissa.

 

Viime vuoden kohut osoittavat myös, etteivät selittelyt tai vähättelyt riitä. Niitti epäili postauksensa synnyttävän metelin, mutta julkaisi sen silti. Kansa metelöi. Smith pyysi anteeksi, muttei vaikuttanut vilpittömältä. Kansa ei uskonut. Valavuori selitti käytöstään vitsillä. Kansa ei nauranut. Somen reagointia on vaikea ennakoida sekä positiivisissa että negatiivisissa tapauksissa. Kohun silmässä on kuitenkin turvallisinta toteuttaa Antti Tuiskun toivetta: pyydä multa anteeks kunnolla.

 

Julkisuuden henkilöiden lisäksi myös yritykset ja organisaatiot kamppailivat somen kanssa. Näistä haluan erityisesti nostaa esille Orkla Foodsin positiivisen provosoitumisen Felix-ketsuppimainoksen somekohusta. Felixin mainokseen kohdistui somessa rasistisia boikottiuhkauksia, joihin Orklalta rohkeasti kommentoitiin: “Ei haittaa meitä!”. Kommentista syntyi vahva vastailmiö, kun somen massat heräsivät tukemaan Felixiä.

 

Vastailmiön synnytti myös perussuomalaisten nuorten Tyttö–poika-sukupuolikampanja. Sukupuolineutraalia yhteiskuntaa vastustava tempaus sai sekä yksityishenkilöt että yritykset hyökkäämään #tyttö_poika-hashtagin alla. Kummassakin esimerkissä vastareaktiot olivat erittäin tärkeitä ja nostivat esille suvaitsevaisuutta. On kuitenkin tärkeää myös keskittyä niihin ilmiöihin, jotka synnyttivät nämä vastareaktiot. Ne kertovat viestejä kupliemme ulkopuolelta.

 

Kuplan puhkeaminen

 

Jokainen meistä elää omassa somekuplassaan. Vuosi 2016 osoitti, kuinka vaarallinen tämä kupla voi todellisuudessa olla. Trumpin kampanjan aikaa Facebook täyttyi ehdokasta tukevista valeuutisista, jotka keräsivät enemmän huomiota kuin oikeat vaaliuutiset. Buzzfeedin tutkimuksen mukaan kolme neljästä yhdysvaltalaisesta on uskonut näkemiään valeuutisia presidentinvaaleista. Uutisoinnilla onkin epäilty olleen vahva yhteys vaalitulokseen.

 

Toivottavasti tapaus saa Facebookin, Googlen ja muut isot toimijat taistelemaan tiukemmin valeita vastaan. Samalla huomiota hakevilta yrityksiltä ja toimijoilta vaaditaan entistä enemmän moraalia sisällöntuotannossaan.

 

Mitä jää muistiimme somevuodesta 2016?

 

Tapahtumia on riittänyt, mutta nähtäväksi jää, mitä niistä muistamme seuraavien somevuosien tukkiessa aivosolumme. Yksi sukupolvemme piirteistä on hyvin lyhyt keskittymiskyky, jota loputtomat ärsykkeet häiritsevät. Digitaalinen universumi tarjoaa houkutuksia toisensa perään, huomio siirtyy nopeasti seuraavaan herkkuun ja edellinen jää unholaan.

 

Esittelin tässä listauksessa vain valittuja paloja viime vuodelta, historia on toki monipuolisempi. Itse olin jo unohtanut Teri Niitin imetyskohun. Damn Danielin muistelin tapahtuneen jo viime vuonna. Tästä ei onneksi ole syytä huolestua. Maailmassa on tärkeämpääkin muistettavaa kuin tyhjänpäiväiset viraalit.
Samalla tämä toimikoon lohdutuksena somessa kompastelleille. Vaikka internet muistaa ikuisesti, ihmiset eivät.

 

 

Juttelimme vuoden 2016 top 10 somejuttua läpi myös Facebook Livessä.

Posted By

Saara Laaksonen