Minun Afrikkani

https://cocomms.com/2016/03/11/minun-afrikkani/

Olin pitkään haaveillut mahdollisuudesta päästä vierailemaan jossakin kumppanitoimistossamme. Kun minulle avautui mahdollisuus lähteä Kapkaupungin PROI-kumppanitoimisto Atmosphereen, en olisi voinut innostua enempää. Afrikan eteläisin kärki, here I come!

 

Mitä tarttui matkaan? Tässä keskeisimpiä huomioitani matkan varrelta.

 

Yllättävän samanlaista. Odotin suurta kulttuurierojen ilotulitusta, mutta viestintätoimiston arki oli yllättävän samanlaista Kapkaupungissa kuin Suomessa. Työnteko oli yhtä lailla tehokasta, ja töissä mennään suoraan asiaan.

 

Asiakas on ehdoton ykkönen, kuten kuuluukin. Yhtä lailla meidän tehtävänä on tehdä asioista yksinkertaisempia sekä mahdollistaa muutos asiakkaillemme, olimmepa sitten kylmässä Pohjolassa tai Afrikan eteläisimmässä kärjessä.

 

Toisaalta viestintäihmiset ovat aivan yhtä puheliaita sijainnista riippumatta, eivätkä he hiljene käskemättä. Kapkaupungin toimiston keskustelukulttuuri oli samalla tavalla avoin ja osallistava kuin Suomessa. Ja huumori oli aivan yhtä huonoa kuin kotona.

 

Mittakaava. Suomessa on 5,4 miljoonaa ihmistä, Etelä-Afrikassa melkein kymmenkertainen määrä. Sama koskee mediaa, sosiaalista mediaa ja muita vaikuttajia. Kohdeyleisöt ovat valtavan paljon suurempia ja moniulotteisempia, ja kampanjoiden peitto on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.

 

Lisäksi kampanjat tehdään yhteistyössä saman katon alla toimivien mainos- ja sometoimistojen kanssa ja ovat siksi huomattavasti suurempia kuin yksittäisen viestintätoimiston. Cocomms vie voiton ainoastaan miesten määrässä – hurraa tasa-arvoisempi viestintäala!

 

Mainiot matkamuistot. Suomalaisen kurin ja järjestyksen kasvattina ajattelin, että Afrikassa olisi vähän sekavampi meininki, mutta yllätyin. Tavoitteiden asettaminen ja viestinnän mittaaminen ovat Atmospheressä esimerkillistä – opit heiltä taas mahtavia matkamuistoja paikkaamaan suomalaisten viestintäihmisten helmasyntiä, työmme mittaamattomuutta.

 

Atmosphere on myös voittanut aivan käsittämättömän määrän erilaisia viestintä- ja PR-alan palkintoja. Tästä me saamme Suomessa ottaa oppia. Onneksi matkaan jäi vino pino vinkkejä kansainvälisissä kisoissa menestymiseen.

 

Rento tasapaino. Atmospherella tehtiin yllätyksekseni kutakuinkin normaalin mittaista työpäivää. Eteläafrikkalaisilla tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä näyttää olevan kunnossa, ja asenne elämään on muutenkin rento. Ja mikäs siinä, lyhyen ajomatkan päässä on tarjolla vuoristoa, merta, surffausta, viinitiloja ja yksi toistaan parempia ravintoloita. Ilmankos työtunnit halutaan pitää kohtuullisena ja nauttia ympäristöstä.

 

Ja jos Suomessa epäilimme, näyttääkö suomalainen vapaa-ajanvietto vähän liiankin kostealta, huoli pois. Eteläafrikkalaisessa mainostoimistokonsernissa baari aukeaa joka iltapäivä klo 17, ja viinistä osataan todella nauttia.

 

Ne todelliset kulttuurierot. Etelä-Afrikan historia ja ristiriidat valkoisen ja mustan väestön välillä lyövät leiman edelleen jokapäiväiseen työelämään.

Black Economic Empowerment -ohjelman seurauksena yrityksiä pisteytetään sen mukaan, kuinka suuri osa heidän työntekijöistään on mustia, ja asiakkaat puolestaan edellyttävät tiettyä pistesaldoa. Kilpailu osaavista mustista työntekijöistä on raadollista – kilpailija voi tarjota jopa kolminkertaista palkkaa saadakseen kovan tekijän itselleen. Tämä tekee työntekijöiden säilyttämisestä haastavaa.

 

Ammattitaitoisilla mustilla on todelliset työntekijöiden markkinat. Vähemmän koulutetuilla mustilla taas asiat ovat usein surkeasti, eikä maan poliittinen tilanne näytä parantavan tilannetta ollenkaan, pikemminkin päinvastoin.

 

Uljaiden maisemien, vieraanvaraisten uusien ystävien, kiinnostavan kaupunkielämän ja järjettömän hyvän ruoan ja viinin kääntöpuolena on kurjahko turvallisuustilanne ja käsin kosketeltava köyhyys, kun poistuu cooleilta hipsterimarkkinoilta.

 

Kotimaa tuntuu reissun jälkeen todella tasa-arvoiselta ja turvalliselta, vaikka yleinen, aivan liian värittynyt julkinen keskustelu yrittääkin ohjata ajattelemaan toisin. Sanoin moneen kertaan Kapkaupungissa, että Suomi tuntuu vähän tylsältä, mutta tässä tapauksessa tylsä on hyvä juttu.

 

Muutama upea viikko Kapkaupungissa antoi paljon enemmän kuin osasin odottaa, niin työmielessä kuin yleisesti maailmaa avartavana kokemuksena. Go before it’s too late!

 

Posted By

Katariina Juvonen