Kannattiko toimittajalle antaa porttikielto?

https://cocomms.com/2015/10/22/kannattiko-toimittajalle-antaa-porttikielto/

Kun viestintä mokaa, alkaa someilakointi. Tällä viikolla etenkin toimittajien kuplassa riemuittiin valtiovarainministeriön viestintäjohtajan kustannuksella, sillä tämä oli evännyt toimittajalta pääsyn ministeriön taustatilaisuuteen. Viestintäjohtajan mukaan kielto johtui toimittajan aiemman toiminnan aiheuttamasta luottamuspulasta.

 

Viestintäjohtaja pääsi myöhemmin perustelemaan ratkaisuaan, mutta voittajana kehästä poistui silti toimittaja. On nimittäin melko yhdentekevää, mitä ministeriö tässä vaiheessa sanoo. On jo ehtinyt syntyä vaikutelma talosta, joka on hakenut oppinsa Kremlistä. Ensireaktioiden jälkeen tarkennukset kiinnostavat enää harvaa, ja tuloksena voi olla pysyvä mainehaitta. Mitä tästä opimme?

 

Ensin ministeriö. Yleensä toimittajiin kannattaa suhtautua yhteistyökumppaneina, ei uhkana. Jos on syytä olettaa, että toimittaja tekee tiedotustilaisuudessa rikoksen, häntä ei kannata päästää sisään. Mutta se ei riitä porttikieltoon, että toimittajalla on tapana kysellä ikäviä kysymyksiä tai että hän on aiemmin käyttänyt saamiaan tietoja hieman toisin kuin haastateltava on luullut.

 

Vetoaminen luottamuspulaan tuntuu vähän kummalliselta. Voihan olla, että ministeriössä on vain otettu todella tiukka linja siihen, mitä sanotaan ja kenelle. Mutta ulospäin toimintatapa näyttää siltä, että janipetteri ei halua leikkiä pirkkoirmelin kanssa. Toimittajalle torjutuksi tuleminen on aina pieni voitto: “Minulla on valtaa, minua pelätään!” Seuraava ajatus on, että tässä on jotain mätää, ja juuri tämän ajatuksen toimittaja välittää lukijoilleen.

 

Sitten toimittajat. Yleensä lähteisiin on tapana pitää hyvät välit. Luottamuspula toimittajaa kohtaan voi syntyä hyvin helposti, ja tätä toimittajat eivät välttämättä ymmärrä. On toimittajalta kehnoa käytöstä, jos hän haastattelee perusvirkamiestä arkisessa tiedonhakutarkoituksessa ja käyttääkin haastattelua eri tavalla kuin on kertonut haastateltavalle etukäteen.

 

Luottamuspula voi syntyä myös niin, että jutun aiheena on vaikeaselkoinen asia, jonka mutkat toimittaja vetää turhan suoriksi. Tämä harmittaa haastateltavaa, ja toimittajan maine kärsii. Tänä päivänä sama juttu julkaistaan myös usein monessa eri kanavassa, mikä voi yllättää haastateltavan. Joillakin toimittajilla on myös maine tyyppeinä, jotka ymmärtävät tahallaan väärin ja takertuvat epäolennaisuuksiin.

 

Molemmilla osapuolilla olisi siis mietittävää. Toimittaja hankaloittaa arkista työtään, jos hän hankkii kylillä turhan ärsyttävän maineen. Ministeriön ei tarvitse tykätä kaikista toimittajista, mutta pienimmän riesan tie olisi ollut kutsua epämieluisakin tyyppi tilaisuuteen. Näin ministeriö olisi säästynyt tilanteelta, josta mieliin jää todennäköisesti jotain ihan muuta kuin totuus.

Posted By

Aino Pekkarinen