Muuttumisen vaikeus ja välttämättömyys

https://cocomms.com/2015/03/12/muuttumisen-vaikeus-ja-valttamattomyys/

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku – tämän olen nyt saanut omakohtaisesti oppia.

 

Olen viittäkymppiä lähentyvä naisihminen, joka itse käy läpi isoa muutosta. Eikä kyse todellakaan ole mistään viidenkympin villityksestä, päinvastoin.

 

Minun muutokseeni liittyy luopumista, hidastamista ja mielen tutkiskelua. Erona muihin maailman ihmisiin minun muutokseni on erityisen vaikeaa, koska olen aivan erityinen ja ainutlaatuinen ihminen, vaikka en avoimesti sitä myönnäkään. Näinhän me kaikki salaa ajattelemme, right?

 

Kun kroppa ei tottele

 

Luopumiseeni liittyy ensinnäkin fysiologista rappeutumista.

 

Ruumiini jäsenet eivät enää toimi mielen käskyillä, vaan pistävät hanttiin ja heittäytyvät hankaliksi, kipeytyvät pentele. Niinpä minun pitää venytellä, joogata, mietiskellä ja vaikka kävellä – minun, entisen maratoonarin ja pitkän matkan hemohessihiihtäjän!

 

Sanovat, että minun pitää myös käydä lääkärillä tutkituttamassa itseäni, vaikka siihen ei ole mitään näkyvää syytä. Täytyy ottaa vitamiineja ja rohtoja, joiden vaikutus on kuulemma käänteentekevä.

 

Myös kehoni kuluttaa vähemmän. Kolesteroli- ja verensokeriarvojen kohoaminen uhkaa. Siispä syön vähemmän ja tarkemmin kuin ennen. Kahvia ja alkoholiakaan en käytä kuin nuorena, sillä kroppa voi saada kohtauksen, mieli harhailla ja uni karata.

 

Luopuminen liittyy myös lapsiin – molemmat ovat lentäneet pesästä ja ihmettelen, mihin aika meni. Kun muut miettivät arjen logistiikasta selviytymistä, minä yritän iltaisin töiden jälkeen saada ajan kulumaan (kun en voi enää kokata lapsille tai himourheillakaan ja mies on töissä). Olo on ajoittain haikea ja kaipaan uusia tuulia. Onneksi on sentään koira, jota voi lenkittää.

 

Töissä on aika antaa enemmän tilaa nuorille, kyvykkäille ja energisille ihmisille. He osaavat uida uusissa digitaalisen meren kirkkaissa vesissä paremmin kuin minä. Yhdistämällä nuorten uutta näkemystä kokemukseen syntyy parasta jälkeä. Taustalle jättäytyminen on silti ajoittain haasteellista. Silti niin on tehtävä, jotta voi syntyä uutta.

 

Tunnusta tosiasiat

 

Kerron tämän kaiken tässä julkisesti siksi, että muutos on pirun vaikeaa.

 

Joka kerran kohdatessani muiden yrityksiä tehdä muutosta joko organisaatioissa tai henkilökohtaisessa elämässä, muutoksen keskellä painivat ottavat defenssit käyttöön. Perustelut muutoksen mahdottomuudesta nousevat monesti uusiin korkeuksiin. Vika on usein muissa, ulkoisissa tekijöissä tai maailman järjettömyydessä.

 

Silti kaikki onnistuneet muutokset lähtevät ihmisen sisäisestä ymmärryksestä, tahdosta ja rohkeudesta. Rohkeat muutoksen tekijät tunnustavat itselleen kipeät tosiasiat ja kärsivät niistä, surevat kunnolla. Ja menevät sitten eteenpäin.

 

Minunkin pitää päästää vanhasta irti. Ymmärrän, että muutos on välttämätöntä. Vasta sitten voin toivottaa elämääni uusia, ihmeellisiä asioita.

 

En ole käpertynyt itseeni ‒ minua inspiroivat uudenlaiset asiat. Innostun nyt erityisesti yhteiskunnallisista asioista ja nopeasti muuttuvasta maailmasta. Haluan vaikuttaa ihmisiin positiivisesti ja auttaa heitä ymmärtämään toisiaan mielipide- ja näkemyseroista huolimatta.

 

Ilman syvää ja kaiken kattavaa muutosta uuden suunnan ottaminen ei kuitenkaan ole mahdollista.

Posted By

Kaija Pohjala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *