Ruoka, rakkaamme

https://cocomms.com/2015/03/02/ruoka-rakkaamme/

Käsi ylös, jos sinulla on ruokaan liittyvä lapsuusmuisto.

 

Niin on minullakin, monta. Irvistyttävin liittyy lipeäkalaan, mukavimmat lettuihin. Isä paistoi niitä aina, kun äiti oli työmatkalla. Istuimme siskon kanssa keittiössä odottamassa tiriseviä herkkuja, ja isä hauskuutti meitä kääntämällä räiskäleet ilmassa. Yleensä ne päätyivät takaisin pannulle.

 

Ruoka on niin paljon muutakin kuin vain ravintoa. Se on kestävää kehitystä, kuluttajuutta ja kulttuuria. Se on yhdessäoloa ja terveyttä, rakkauttakin.

 

Siksi ruokakasvatuksen on myös koulussa oltava muutakin kuin kouluruokailua.

 

Ruokakasvatus on kirjattu uusiin esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Käytännössä kirjaus tarkoittaa sitä, että kun uudet paikalliset opetussuunnitelmat astuvat voimaan elokuussa 2016, ruokaan liittyvien teemojen pitäisi näkyä entistä selkeämmin sekä oppitunneilla että koulujen toimintakulttuurissa.

 

Miten ruoka-aiheet istuvat oppituntien sisältöihin?

 

No vaikkapa näin: matematiikan tunnilla lasketaan ruoan kulkeman matkan pituutta ja fysiikan tunnilla kuljetukseen kulunutta energiaa. Maantiedon tunnilla ajoitetaan satokausia ja kemian tunnilla perehdytään lisäaineisiin. Äidinkielen tunnilla voidaan tarkastella reseptien tekstityyliä tai pohtia sitä, miten ruokaa käsitellään kirjallisuudessa (muistavatko muut Viisikoita lukeneet muuten ne herkulliset eväskuvaukset?).

 

Koulun toimintakulttuurissa ruokakasvatus voisi näkyä ainakin niin, että ruokailuhetkelle annetaan riittävästi aikaa oikeassa kohdassa päivää. On kouluja, joissa ensimmäiset ruokailijat istuvat pöytään kello kymmenen aamulla ja joissa ruokailuun on varattu vartti. Oliko nälkä, ehditkö nauttia ateriasta ja seurasta? Niinpä. Ruokakasvatus ei ole vain kouluruokailua, mutta se on myös kouluruokailua.

 

Opetushallitus ja maa- ja metsätalousministeriö valitsivat meidät cocommslaiset kumppanikseen viestimään ruokakasvatuksesta paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön osallistuville sidosryhmille. Työ on hyvässä vauhdissa, ja sen edetessä olemme menettäneet aiheelle sydämemme. Tämä jos mikä on tärkeää.

 

Isästä tuli vuosien mittaan muuten ihan hyvä letunheittäjä. Nykyään hän luottaa muurikkaan, mutta edelleen ainakin kerran kesässä on ohukaisia tarjolla. Kenties minun lapseni muistelevat niitä sitten aikanaan.

 

Vai jäävätköhän heille mieleen perjantai-iltaisin uimahallin kahvilassa mutustellut karjalanpiirakat?

Posted By

Saara Itkonen