Päiväni murmelina?

https://cocomms.com/2015/02/03/paivani-murmelina/

”Mitä se graafinen suunnittelija oikein sitten tekee?” kuuluu kysymys noin 80-vuotiaan mummoni suusta, kun istuimme pöydän ääressä ryystämässä kahvia ja mutustamassa vanhanpuoleista pakastepullaa.

 

Koska hänellä ei ole mitään käsitystä graafikon työstä ja arjesta, alan avata tätä mielestäni itsestään selvää kysymystä hieman hämmentyneenä.

 

Eihän meidän sukupolvi tällaista kyseenalaista? Ei koskaan.

 

Mummoltani puuttuu täysin kaikenlainen tieto reaaliaikaisesta tiedon välityksestä digimaailmassa, sosiaalisesta mediasta ja sen meemi-ihanuuksista, kuten eläinvideokerhosta ja kissavideoista. Oikeastaan koko internetistä.

 

Tämä 1990-luvun globaali ilmiö on jättänyt vanhukset rannalle ruikuttamaan, eikä suurin osa heistä uskalla tai viitsi perehtyä asiaan.

 

Ainoa mikä minua ja mummoani nykyajan digimaailmassa yhdistää, on tietokone ja taustakuvan vaihto, jonka kummatkin osaavat. Tämänkin neuvoin hänelle viime vierailullani.

 

Mieleni teki vastata mummon kysymykseen, että työni on oikeastaan eri elementtien testailua, hakemista ja kokeilua. Loppujen lopuksi siinä tehdään kompromisseja itsensä kanssa siitä, mitkä asiat toimivat keskenään ja mitkä eivät.

 

Mutta tämä ei avaisi mummolleni ollenkaan sitä, mistä päiväni koostuvat. Vastasin tylsästi, että teemme erilaisia esitteitä, videoita ja nettisivuja asiakkaille.

 

 

Oman elämänsä taiteilija

 

Muilla aloilla työskentelevät, hieman vanhempaa sukupolvea edustavat ihmiset mieltävät graafikon hommat yleensä yhtenä taiteen lajina – yleistäen meidät mielletään haaveileviksi taivaanrannan maalareiksi, jotka eivät tee ”oikeita” töitä lainkaan.

 

Toki on olemassa niin sanotusti oman tyylin omaavia ja pitkän uran tehneitä kuvittajia, jotka kutsuvat itseään kuvittajien lisäksi myös graafikoiksi ja joilla päivät eivät koostu 9–17-työajoista ja työmentaliteetti on hieman löysempää.

 

Sitten on ne niin sanotusti kaupalliset suorittajat, jotka työstävät epäröimättä julkaisuja kuin liukuhihnalta, nopealla aikataululla hektisessä toimistoympäristössä iMacin huutaessa hoosiannaa.

 

Itse luokittelen graafikot juuri näihin kahteen lokerikkoon.

 

 

Kahvi ja vierustoveri auttavat leiskaamisessa

 

Haluan avata päiväni työnkulkua hieman ja kertoa yhden esimerkin Cocommsin graafikon päivästä pähkinänkuoressa:

 

  1. Päiväni alkavat keittiön kautta kahvikupposella.

 

  1. Saadessani uuden toimeksiannon selailen visuaalisia sivuja/blogeja ja etsin niistä inspiraatiota ja ideaa oikeista värikombinaatioista, kuvituksista tai sitten ihan vain toimivista sommitelmista.

 

  1. Kun visuaalinen kokonaisuus tai edes sen idea on selvillä, haen yleensä lisää kahvia ja aloitan itse työn teon. Avaan ohjelmat ja tuon idean palaset eli kuvat, tekstit tai muun grafiikan ohjelman työpöydälle ja aloitan leiskaamisen.

 

  1. Kun idea on iskostunut raudanlujasti päähäni, kokeilen erilaisia sommitelmia ja värikombinaatioita hakemalla sitä oikeaa. Yleensä palaset loksahtavat paikalleen melkein kuin itsestään, ennemmin tai myöhemmin. Jos näin ei kuitenkaan käy, huikkaan vierustoveriltani apua.

 

  1. Kun punainen lanka on löytynyt ja palaset ovat mielestäni kohdillaan, tehdään final-versio ja se lähetetään perusteluineen asiakkaalle.

 

  1. Tämän jälkeen yleensä tehdään korjauksia lisää, kunnes julkaisu on valmis.

 

Tietenkin tämä työnkulku riippuu projektista, eikä se aina päde.

 

Kolme tärkeintä päivittäistä asiaa työssäni:

 

Arjen eliksiiri:

Kahvikuppi

Työjuhtani:

Mac

Rauta-apulaiseni

Printteri

 

Joten tässä vastaus otsikon kysymykseen.

 

Koostuuko arkeni samanlaisista päivistä? Ei todellakaan. Projektit vaihtelevat ja melkein jokainen päivä on niin erilainen kuin itse haluan. Se tekee tästä työstä juuri mielenkiintoisen.

Posted By

Aleksi Peltonen