Leikisti kriisissä

https://cocomms.com/2015/01/22/leikisti-kriisissa/

Pääkonttorille tulee puhelu: tehdasalueella toisella puolella Suomea on sattunut tuhoisa onnettomuus, hälyttäkää kriisiviestintäryhmä kasaan pikaisesti.

 

Mutta ketäs siihen kriisiryhmään kuuluikaan? Kenen kuuluu kutsua ryhmä koolle? Kuka vastaa puhelimeen, kun kolmen minuutin kuluttua lööppien metsästäjät soittelevat? Entä kuka ilmoittaa perheelle, että työntekijä Meikäläinen on jouduttu viemään sairaalaan?

 

Kaikki nämä asiat on yleensä mietitty etukäteen ja kirjattu vihkoseen, jonka kannessa komeilee teksti ”Kriisiviestinnän ohjeet”.

 

Aito kriisi tulee kuitenkin yllättäen ja alkaa äkillisesti.

 

Manuaalin pläräämiseen ei ole aikaa, vaan tärkeimmät toimenpiteet pitäisi pystyä tekemään lähes automaattiohjauksella. Tätä harjoitellaan kriisisimulaatiossa.

 

Olen ollut mukana kahden hyvin erilaisen yrityksen kriisisimulaatiossa. Toinen oli suuri konserni, jonka manuaalit päivitetään vuosittain eikä kriisisimulaatiokaan ollut ensimmäinen. Paikalla olivat viestintäjohtaja, toimitusjohtaja ja monia muita yrityksen avainhenkilöitä. Toinen taas oli neljän hengen myyntiorganisaatio, jolle harjoitus oli ensimmäinen.

 

Kummassakin leikkikriisissä kriisiviestinnän suurimmat sudenkuopat tulivat pian esille: kiire ja luotettavan tiedon heikko saatavuus.

 

Nämä ongelmat eivät toki harjoittelemallakaan täysin poistu, mutta kriisisimulaatio herättää organisaation jäsenet ajattelemaan näitä haasteita.

 

Simulaatiossa saadaan myös osviittaa siitä, miten itse kukin toimii kriisitilanteessa – lamaantuuko täysin, hätääntyykö vai pitääkö päänsä kylmänä. Tämä on hyvä selvittää etukäteen, jotta H-hetkellä tiedetään, kuka tekee mitäkin ja kenet kannattaa jättää toiminnan taka-alalle.

 

Organisaation jäsenten välisen vuorovaikutuksen sujuvuus on kriisissä aivan yhtä tärkeässä roolissa kuin ulkoinen viestintä. Ja sitä ei voi manuaalista lukemalla oppia.

Posted By

Maija Joki-Korpela