Alussa oli tyhjä pöytä, tietokone ja lankapuhelin

https://cocomms.com/2014/11/13/alussa-oli-tyhja-poyta-tietokone-ja-lankapuhelin/

Vuoden vaihteessa tulee kuluneeksi kaksi vuosikymmentä siitä, kun aloitin urani tässä samaisessa viestintätoimistossa. Alkuun palkollisena, lehtitalo Kynämiehen tytäryhtiö Pressissä.

 

Kaija_collage

 

Tulin omistajien aloitteesta mustana hevosena remmiin äitiyslomalaisen sijaisen kyljessä. Meitä oli alkuun kaksi henkilöä koko lafkassa. Kaikki asiakkuudet oli diilattu sille toiselle. Minulla oli tyhjä pöytä, tietokone ja kiinteä lankapuhelin.

 

Ihmettelin, mitä seuraavaksi. Motivaatio myymiseen ja usko omaan osaamiseen olivat kuitenkin korkealla. Ryhdyin soittelemaan vanhoille kollegoilleni ja tutuille tarjoten palveluja. Siitä se sitten lähti.

 

En ollut koskaan ajatellut itseäni yrittäjänä. Mutta sellainen minusta tuli.

 

Kynämiehen omistajat myivät minulle alkuun 20 prosentin osuuden Pressistä ja vähän ajan kuluttua loputkin. Ennen päätöstä valvoin unettomia öitä ja kyselin neuvoa lähiympäristöstäni. Valitettavasti perheessäni ei ollut yrittäjätaustaa, joten he eivät osanneet auttaa.

 

Mutta tuolloinen anoppini uskoi minuun sen verran, että takasi yrityslainani. Uskalsin hypätä.

 

Rohkenin ottaa riskin, vaikka en ollut edes kirjoittanut matematiikkaa ylioppilaskokeissa – miten ymmärtäisin yritystaloutta valtiotieteilijänä? Miten yleensäkään pienten lasten äitinä selviytyisin mistään ylimääräisestä?

 

Sekuntiakaan en ole katunut yrittäjän elämästäni.

Olen kutsumusammatissani ja nautin kaikesta, mitä teen – täysin palkein. Rakastan vieläkin yli kaiken myymistä ja asiakastyötä. En koskaan kyllästy asiakkaiden haasteisiin, yllättäviin käänteisiin tai lennossa muuttuviin suunnitelmiin. Viihdyn kansainvälisessä ympäristössä ja saan virtaa monikulttuurisista toimeksiannoista sekä työstä huippuosaajien kanssa. Firmassani on jo lähes 40 työntekijää.

 

Se, mikä minut saa surulliseksi, on Suomen tilanne.

 

Hyppääjiä ja itsensä alttiiksi laittajia on täällä liian vähän. Negatiivisuutta sen sijaan on tarjolla ylenpalttisesti, menestystä ei suotaisi kenellekään. Virallista liturgiaa yrittäjyyden puolesta tuuttaavat kaikki kanavat 24/7. Tekoja vain on valitettavan vähän.

 

Työn sisältö onneksi pelastaa tilanteen omalta kannaltani positiivisen puolelle. Mutta Suomen tarjoamat puitteet yrittäjyyteen ja henkinen ympäristö ovat pahassa jamassa.

 

Jos täällä ihmetellään, miksi kansainväliset yritykset eivät suosi Suomea, tiedän mistä kiikastaa.

 

Tässä maassa vallitseva suvaitsemattomuus ulkomaalaisia ja erilaisuutta kohtaan, kateus, melankolisuus ja ankeus ovat ajoittain niin suuria, että olen oman työurani aikana usein kokenut taistelevani tuulimyllyjä vastaan. En ole kuitenkaan pystynyt näitä asenteita muuttamaan. Mutta olen kuitenkin yrittänyt – ja yritän edelleenkin.

 

Toivottavasti saan pian paljon seuraa kaltaisistani jatkossa.

 

Posted By

Kaija Pohjala