Ei mikään kalavale – tuore cocommslainen Jenni Hellstén on dataa rakastava humanisti

  |   Blogi

Vastuullisuusviestinnän konsultti Jenni Hellstén liittyi Cocommsin vahvuuteen syyskuun alussa. Vapaa-ajallaan perhokalastuksen parista usein löytyvä Jenni haluaa etsiä tarinoita numeroiden takaa. – Vaikka olen koulutukseltani humanisti, tykkään datasta, Jenni tunnustaa.

 

Lentoemäntä. Diplomaatti. Kalastaja.

 

Tällaisia olivat Cocommsin tuoreen konsulttivahvistuksen, Jenni Hellsténin lapsuuden haaveammatit. Käyntikortissa lukee kuitenkin vastuullisuusviestinnän konsultti. Miten tässä nyt näin kävi?

 

– Olen aina ollut kiinnostunut kielistä: siitä, miten sanat ja lauseet rakentuvat, ja millaisia vaikutuksia kielellä on ihmisten käytökseen. Ja vaikka olen koulutukseltani humanisti, tykkään datasta, numeroista ja niiden kääntämisestä tarinoiksi, Jenni kertoo.

 

Saksaa ja englantia opiskellut Jenni luki itsensä kielitieteiden maisteriksi, vaikka jo opintojen alkuvaiheilla selvisi, ettei se ollutkaan aivan sitä, mitä hän halusi. Vastaus löytyi lopulta viestinnästä.

 

– Ollessani käännöstoimistossa projektipäällikkönä, minulla oli paljon viestinnän ihmisiä asiakkaina. Heidän kauttaan minulle valkeni, että viestinnän puolella kielen vaikutus ihmisiin oli sillä tasolla millä itse halusin sitä miettiä.

 

Kenen tontille vastuullisuusviestintä kuuluu?

Jennin ehdottomia valttikortteja on monipuolisuus: kokemusta löytyy niin B2B-yritysten viestinnästä, viestintätoimistosta kuin talous- ja vastuullisuusraportoinnista. Toimialatuntemus vaihtelee elintarvike- ja kemianteollisuudesta rakennusalaan.

 

– Vastuullisuusviestintä on luonteeltaan sellaista, että tietyt lainalaisuudet pätevät toimialasta riippumatta. Siksi voin hypätä Cocommsillakin itseäni kiinnostaviin projekteihin toimialaan tuijottamatta, Jenni miettii.

 

Vastuullisuusviestinnässä riittää työsarkaa. Siitä pitävät huolen niin muuttunut lainsäädäntö kuin vastuullisuuteen kohdistuneet odotukset yritysten eri sidosryhmiltä.

 

Vastuullisuusraportointi ei enää ole suurissa yrityksissä vapaaehtoista vaan vuoden 2017 tilikaudesta alkaen sitä säätelee EU-direktiiviin perustuva laki.

 

Uusi laki edellyttää raportointia talousasioiden lisäksi niin ympäristö-, ihmisoikeus-, ja työntekijäasioista sekä korruption torjunnasta ja lahjonnasta.

 

Jennin mukaan erityisesti yritykset, jotka juuri ja juuri ylittävät direktiivin raportointivelvoitteen rajan, voivat olla haastavan paikan edessä. Vastuullisuusraportointi ja ennen kaikkea sen vaatima pohjatyö voi itsessään olla vierasta, riittäviä resursseja ei ole tai asia ei yksinkertaisesti kuulu firmassa luontevasti kenenkään tontille.

 

– Vastuullisuusviestintä voi laskeutua esimerkiksi HR:n, markkinoinnin tai vaikkapa sijoittajasuhteista vastaavien pöydälle. Omistajaa ei välttämättä asialle yrityksessä ole, Jenni sanoo.

 

Hienoja tekoja jää paljon piiloon

Entä jos yritys ”pääsee pälkähästä”, eli vastuullisuusraportointipakko ei koskekaan omaa firmaa? Jennin mukaan varaa ummistaa silmiään vastuullisuuskysymyksistä ei ole kellään.

 

–  Vastuullisuusviestintä on esimerkiksi maineen- ja riskinhallintatyökalu, keino houkutella parhaat osaajat itselleen töihin ja tapa voittaa kuluttajat puolelleen. Läpinäkyvyys on päivän sana.

 

Laadukasta vastuullisuusviestintää tehdään Jennin mukaan Suomessakin jo paljon. Monella yrityksellä on kuitenkin petrattavaa sen suhteen, mitä esimerkiksi raportoinnin yhteydessä kerätyllä, valtavalla tietomäärällä tehdään – miten se pureskellaan osiin ja muokataan helposti omaksuttaviksi sisällöiksi.

 

– On harmi, kuinka paljon hienoja tekoja jää piiloon. Niiden esiin tuomisessa haluaisin asiakkaitani auttaa. Kuten myös ihan konkreettisissa vastuullisuusraportoinnin kysymyksissä, Jenni toteaa.

 

Vahvuuksistaan Jenni mainitsee kokonaisuuksien hahmottamisen.

 

– Olen saanut myös kiitosta siitä, että olen erityisen hyvä miettimään vertauskuvia ja selittämään asioita niiden kautta. Se on juuri sitä asioiden pureskelua, Jenni sanoo.

 

Tulevaisuudessa siintää Tasmania

Palataan vielä hetkeksi niihin lapsuuden haaveammatteihin. Kalastajaa Jennistä ei tullut, mutta intohimoinen kalastaja hän on edelleen. Voidaan jopa puhua jonkinasteisesta kalastushulluudesta.

 

– Kyllähän siinä jotain sellaista on, kun viettää kesälomaansa +5 asteessa, jäätävässä tuulessa ja kolmeen kerrastoon sonnustautuneena, Jenni naurahtaa.

 

Kalastuskärpänen puri Jenniä jo pikkutyttönä, kun hän kahden lajista innostuneen veljensä kanssa lähti vesille. Siskolle jäi myös kalareissujen niljakkain tehtävä: veljet eivät halunneet laittaa matoa koukkuun.

 

Tätä nykyä kalareissuille lähdetään aviomiehen kanssa, jonka kautta tutuksi on tullut myös perhokalastus. Luonnosta hullaantunut pariskunta on lähdössä joulukuussa häämatkalle. Suuntana on Tasmania. Kalastusvehkeiden lisäksi kainaloon napataan surffilauta.

AUTHOR - Heini Nieminen