Hävikkiviikko-kampanjan äiti Annikka Koivu haluaa yritysten kertovan vahvuuksistaan muillekin

  |   Blogi

Kuluttajaliitolta Cocommsille toukokuun alussa siirtyneen ravitsemustieteilijä Annikka Koivun mukaan yrityksistä löytyy valtavasti vaiettua osaamista. Tarinoille ja tiedolle olisi tilausta.

 

”Tässä olisi viitisen kiloa salmiakkia, mihin nämä voisi laittaa?”

 

Suurin piirtein näillä sanoilla alkoi Annikka Koivun ensimmäinen työpäivä Cocommsin vaikuttaja- ja vastuullisviestinnän konsulttina.

 

Salmiakit olivat läksiäislahja ex-kollegoilta Kuluttajaliitosta. Entiset työkaverit olivat ehtineet oppia Annikan karkkimaun hyvin, olihan ravitsemustieteilijätaustainen Annikka ehtinyt olla liitossa elintarvikeasiantuntijana jo kymmenen vuotta. Nyt oli kuitenkin uusien haasteiden aika.

 

Vaikka työn painopiste vaihtuu, aihepiirit ovat vanhoja tuttuja: ravitsemus, ruoka, hyvinvointi. Ne kuuluivat Annikan elämään tiiviisti jo paljon ennen kuin ne olivat hänen työtään: entisenä kilpauimarina ruoka ja sen vaikutus hyvinvointiin näyttelivät elämässä suurta roolia.

 

Kuluttajaliitossa Annikalle kertyi rutkasti kokemusta erilaisista kampanjoista ja terveydenedistämishankkeista. Suurelle yleisölle Annikan saavutuksista tunnetuin lienee ruokahävikkitietoisuutta kasvattavan Hävikkiviikon lanseeraaminen. Suomessa heitetään vuosittain 20–30 kiloa ruokaa roskiin henkeä kohden. Luku on ällistyttävä.

 

”Ruoan tuottaminen rasittaa mielettömästi ympäristöä. Jos ruoka sitten heitetään roskiin, se kaikki on ollut ihan turhaa”, Annikka huokaisee.

 

Hävikkiviikon ansiosta tärkeä aihe on noussut laajasti puheenaiheeksi.

 

”Viime vuonna Hävikkiviikolla somessa suomalaisia puhuttivat samalla viikolla Saara Aalto ja Särkänniemen delfiinit, silti se nousi trendaavien asioiden listalle”, Annikka kehaisee luomaansa kampanjaa, ja aiheesta.

 

Sama viesti ei maistu kaikille

Ruoka, ravitsemus ja hyvinvointi puhuttavat tällä hetkellä enemmän kuin koskaan. Annikan mielestä on silti hullua olettaa, että ne kiinnostaisivat kaikkia samalla tavalla. Annikka sanoo itse kaipaavansa viestinnässä konkreettisia esimerkkejä.

 

”Toinen ymmärtää desimaalit ja toinen tarvitsee samasta asiasta kuvan. Toinen haluaa tietää grammalleen, paljonko proteiinia päivässä on hyvä syödä, toinen tykkää arkisista ohjenuorista: kämmenen kokoinen määrä proteiinia per ateria”, Annikka antaa esimerkin.

 

”Oma kohderyhmä pitää tuntea. Se on avain aivan kaikenlaisessa viestinnässä”, hän jatkaa.

 

Kuumia puheenaiheita ruoka-alalla ovat Annikan mukaan erityisesti kasviproteiinien käyttö, ruoan ympäristö sekä kasvisten käytön lisääminen ja siihen liittyvät, kuluttajien arkea helpottavat tuoteinnovaatiot.

 

”Ruoka-alan asiantuntijuus on myös kuuma puheenaihe”, Annikka lisää.

 

Annikka muistuttaa, että ruokaan liittyvä tutkimustieto on harvoin kovin yksinkertaista ja parhaat asiantuntijat ovat sanoissaan harkitsevaisia.

 

”Kuten monissa muissakin asioissa, ruokakeskustelussa huomiota saa, jos on tarpeeksi supliikki. Varovainen asiantuntija sanomassa, että todisteet viittaavat johonkin suuntaan, ei ole kauhean kiinnostava viesti. Ihminen haluaa nopeita, helppoja ratkaisuja. Ja mieluiten vielä niin, että itselle tutuin on se oikea ratkaisu.”

 

Monimutkainen asia, yksinkertainen viesti – mahdoton yhtälö?

Monimutkaisista asioista, joka olisi tärkeä viestiä ymmärrettävästi ja oikein, Annikka mainitsee ruokaketjun.

 

”Ihmiset usein toivovat kauppoihin halvempaa ruokaa. Olisi tärkeää avata, mitä tuotantoketju ihan oikeasti tarkoittaa − mitä toimenpiteitä vaaditaan, että jokin tuote ylipäätään saadaan kauppoihin. Se nimittäin vaatii älyttömän paljon valvontatyötä, laaduntarkkailua ja kehittämistyötä”, Annikka sanoo.

 

”Ne asiat eivät ole yksinkertaisia, mutta niistä pitäisi viestiä yksinkertaisesti. Jos ihmiset eivät tiedä, miten monimutkaisia asioita ruokaketjussa on taustalla, eivät he ole välttämättä niin halukkaita maksamaan siitä”, hän jatkaa.

 

Suomalainen kuluttaja on valveutuneempi kuin koskaan ja osaa vaatia tietoa esimerkiksi siitä, mistä tuote, ruoka tai palvelu tulee. Tähän tiedonjanoon yritysten on nykypäivänä vastattava. Tässä on Annikan mukaan vielä paljon petrattavaa. Annikka toteaa, että yritykset eivät kerro riittävästi omista hyvistä puolistaan.

 

”Omalle toiminnalleen on helppo tulla tietyllä tavalla sokeaksi. Ei nähdä, mitä voitaisiin tuoda itsestä esille tai mistä asioista ihmiset ovat kiinnostuneita. Saatetaan myös pelätä, että avoimuus olisi jotenkin huono asia, jos ei voida kertoa pelkästään asioista, jotka menevät ihan täydellisesti.”

 

Annikka muistuttaa, että avoimuus prosesseista ja niiden kehittämisestä antaa jo itsessään luotettavan kuvan. Kritiikin pelossa ei saa vaieta.

AUTHOR - Heini Nieminen