Millainen työntekijäkokemus hoitajalla, sellainen hoitokokemus potilaalla?

  |   Blogi

Olen joutunut elämäni aikana kerran sairaalaan. Se tapahtui lomamatkalla pienellä Kreikan saarella. Ruokamyrkytykseni ei ollut vakava, mutta minut haluttiin pitää yön yli hoidossa. Kun seuraavana aamuna lääkärit pysähtyivät kierroksellaan sairaalapetini luo, syntyi tilanne, jonka muistan elävästi.

 

Valkotakkiset hädin tuskin ehtivät tervehtiä minua, kun olivat jo ajautuneet kiivaaseen kreikankieliseen väittelyyn. Lääkärit osoittelivat papereitaan, katselivat minua ja toisiaan. Olin peloissani ja tunsin oloni nöyryytetyksi. Englantia ei missään vaiheessa puhuttu, ja tuntui, kuin en olisi itse ollut siinä tilanteessa ihminen, vaan ongelma, joka piti hoitaa. Puhumattakaan siitä, miten huolestuttavalta tuntui, että lääkärit vaikuttivat olevan eri mieltä siitä, mitä minun kanssani pitäisi tehdä.

 

Hesari uutisoi viime viikolla väitöstutkimuksesta, jonka mukaan sydän- tai rintasyöpäleikkauksen läpikäyneet potilaat kokevat usein jäävänsä yksin hoitosuhteessa. Hoitoyksinäisyys on pahimmillaan sitä, että potilas kokee jäävänsä ulkopuoliseksi. Tiukkojen resurssien lisäksi ongelmana on, että sairaaloiden hoitokulttuuri ei varsinaisesti kannusta ottamaan potilasta huomioon, selviää tutkimuksesta. Kyse on myös asenteista ja siitä, miten hoitotyötä organisoidaan.

 

Kun kiistelevät kreikkalaiset lääkärit olivat poistuneet ja jättäneet minut hölmönä pohtimaan kohtaloani, tilalle tuli hymyilevä nuori hoitaja, joka vaihtoi tippapulloni, hipaisi olkapäätäni ja heikolla englannillaan sanoi pari rohkaisevaa sanaa. You are doing fine, hän taisi kehua. Olin vähällä purskahtaa itkuun. Pieni ele ja muutama sana pyyhkäisivät hetkessä pois pelon, ahdistuksen ja surun siitä, että vietin lomaani voimattomana sairaalassa, jossa lääkärit eivät puhu englantia. Ja minun tapauksessani kyse ei edes ollut mistään vakavasta.

 

Jos hoitokulttuuri ei kannusta ottamaan potilaita huomioon, miten hyvin sairaaloiden työkulttuuri kannustaa huomioimaan työkaverit? Ennen kuin hoitokulttuurin ongelmakohtia mietitään, tekisi mieli kysyä, millaisessa työpaikassa lääkärit ja hoitajat itse haluavat työskennellä. Millainen olisi heidän mielestään ihanteellinen työkulttuuri? Miten sitä johdettaisiin? Miten siellä puhuttaisiin kollegalle tai osoitettaisiin tukea? Mikä auttaisi työntekijöitä jaksamaan ja kannustaisi heitä ottamaan potilaan paremmin huomioon kiireen keskellä?

 

Väittäisin, että rankkaa hoitotyötä ammatikseen tekevät kaipaavat ihan samaa kuin potilaatkin: tukea ja myötätuntoa. Sitä, että tulee nähdyksi ja kuulluksi. Tähänkin pätee viesti, jota asiakkaillemme toistamme: Hyvä työntekijäkokemus heijastuu äkkiä asiakaskokemukseen.

 

You are doing fine. Hymy. Olkapään hipaisu.

AUTHOR - Sini Sarvanne